Kesällä tuumasin Jyrkille ääneen että ihanaa kun ei tarvitse muuttaa, että ajatteleppas kuinka hirveä pakkaaminen olisi jos niin kävisi. No tuossa tuli todistetuksi ettei aina tarvitse sanoa ääneen kaikkea mitä ajattelee. Sillä sehän voi käydä toteen, eli tässä olemme muuttohässäkän keskellä, kuin tornadon silmässä. Sälää lentelee ympäriinsä ja sitä vain toivoo että keskus pysyy tyynenä ja rauhallisena.

Muutto rumba jatkunut viikon verran ja onneksemme saimme viikonloppuna apumiehiä Junnun ja Maran.

Jyrki ja Junnu kahvipaussilla

Ja eikun tavaraa autoon ja siitä sitten konttiin säilöön odottamaan seuraavaa muuttoa.

Kyllä tuota tavaraa onkiin siunaantunut. Yksi kolmio jo kalustettu ja vielä riittää tavaraa konttiin.

Kontti melkeinpä täytetty täyteen.

Emännällä itsellään alkaa jo silmät seistä päässä

Toivottavasti tämä rumba on saatettu päätökseen perjantaihin mennessä jollain pääsen töihin "lepäämään".