Syksyn tuulahdukset jo tuntuvat. Olen aina pitänyt syksystä ,siinä on  tietynlaista haikeutta ilmassa. Luopumisen tunnetta mutta samalla tunne siitä että kun luopuu vanhasta jotain uutta on tulossa tilalle. Tälläinen jokavuotinen tunnetila vaikkei konkreettisesti olisikaan luopumassa mistään. No ainakin se on hyvästijättö kesälle.

Sinikka serkkuni Riistavedeltä piipahti luonamme ja jostakin kumman syystä joka kerta kun "eksymme" metsään niin sienisaalis on taattu. Ja niin kävi tälläkin kertaa lähdettiin vain pikku kävelylenkille ja tultuamme kotiin meillä oli pussillinen suppilovahveroita, mums. Tein piirakan ja loput sitten kuivasin.