Nyt alkaa jo hymy irrota, mikä helpotus pääsen kotiin.

Viime tiistaina jouduinkin sitten sairaalaan kun antibiootit eivät purreet toivotulla tavalla. Joten ei kun sairaalaan ja antibiootit suoraan suoneen kolmesti päivässä niin johan alkoi tapahtua. Kuume laski ja tulehdusarvot lähtivät laskuun. Kolme yötä siellä sitten vierähti ja tänään pääsin kotiin. Mikä ihanuus omaan sänkyyn ja kotiruuan ääreen. Sairaalaruoka oli mielenkiintoinen tuttavuus, tosin en suosittele sitä kenellekkään. Hoito oli hyvää ja asiantuntevaa joten nyt voin turvallisin mielin parannella itseäni ja se lepo oli kuulema ensiarvoisen tärkeä. Taidanpa "parkkeerata" itseni Jyrkin pappastuoliin ja nousta siitä juuri ennen häitä ;-)