Syötteen iltamäki
Perjantai iltana lähdettiin sitten Syötteelle laskettelemaan. Viimeksi kun olin mäessä käynyt sen yhden ainokaisen kerran, aikaa oli jo vierähtänyt reilut 20 vuotta.
Jyrki oli innoissaan vaimonsa opettamisesta, mutta tällä erää tähän rouvaan ei kyllä oppi mennyt toivotulla tavalla.
Tässä vaiheessa vielä hiukan väkinäinen hymy huulilla, matka alas ei vielä ole alkanut.
Ylösmeno hissillä meni vielä ihan mukavasti maisemia katsellessa. Mutta se alastulo voi taivas, jalat eivät tuntuneet omilta, mikä kipu. Parin kaatumisen jälkeen selkä täynnä lunta ja tunne siitä ettei mäki koskaan lopu. Jyrkin ohjeita noudattamalla mäenlaskusta ei tullut syöksylaskua, onneksi. Puolessavälin mäkeä aukesivat sitten kyynelkanavat, joiden tukkimiseen menikin sitten pienoinen tovi. Yhden mäen laskuun meni arviolta noin tunnin verran.
Kärsivällinen hiihdonopettaja joka joutui hakemaan vaimonsa karkuun lähtenyttä sauvaa, vetämään rouvaansa ylös ja olemaan olkapäänä johon oli hyvä parkua. Puhumattakaan ottamaan vastaan niitä moninaisia kiukunpurkauksia. Lopputulos oli että minun osaltani mäet on kyllä laskettu.
Tämän talven aikana olen sentään yhden uuden/unohdetun taidon oppinut ja se on sukkien neulominen, jippii, vihdoin ja viimein ja sitäkin olen tahkonnut jo ties kuinka kauan.
Ensimmäinen pari "uunista" ulos.
Neulominen on sopivan vauhdikas laji minulle.
Työssäoppimisjakso kirkossa jatkuu, ja kohta tuo seremonia osio onkin käyty. Kevättä kohden kun mennään niin vuoroon tulee viheralueitten hoito ja pienkoneitten huolto.
Jyrki on ahkeroinut autourheilun parissa mm. Tunturirallissa hän oli Kari Tasangon kartturina ja pokaali sieltä kotiin tulikin.
Carita Tasanko ikuisti parivaljakon menoa.
Hipphei hurraa kakkossijalle Seniori luokassa.
Talven pimeyttä vastaan taistellen ja kevättä odotellessa olemme tehneet muutamia valaisin hankintoja.
Keittiön uusi ilme saatiin Yki Nummen suunnittelemalla Lokki valaisimella, joka löytynee monesta kodista. Ajatella että vuoden 1959 design on näin ajatonta.
Autotalli sai sitten nykyaikaisen led valaisimen ja kyllä valotehoa piisaa.
Ja jo hyvissä ajoin ennen ystävänpäivää posti kiikutti lämpöisen paketin Tertulta ja sain ihanan kaulahuivin.
Mukavasti se vain muistaminen lämmittää niin tuolla sydänalassa kuin kaulallakin.
Kauniit kiitokset Tertulle.
Hyvää alkanutta vuotta tai johan tätä uutta vuotta on jo menty palan matkaa. Meikeläinen voisi painua talveksi noin kolmen kuukauden talviunille ja heräillä kun kevään ensimmäiset auringon säteet herättelisivät. Näin kun ei ole, niin tarvitsee tsempata pitääkseen yllä edes jonkinlaista energiatasoa. Jyrki onkin lupautunut opettamaan minulle laskettelun alkeet ja siinäpä onkin tehtävää kerrakseen. Täytyy tässä ensin kerätä rohkeutensa jotta uskaltaa moiseen koitokseen.
